Kun puhumme nuorten mielenterveysongelmista, työkyvyttömyydestä, tai vaikeuksista kiinnittyä työelämään, keskustelu keskittyy nykyhetkeen.
Miksi nuori ei jaksa? Miksi hän keskeyttää opintoja? Miksi työelämään kiinnittyminen tuntuu niin vaikealta? Harvemmin pysähdymme pohtimaan, kuinka pitkä matka näiden ilmiöiden taustalla voi olla.
Mitä jos ongelma ei alkanutkaan työelämässä?
Elämänkaari alkaa paljon ennen ensimmäistä työpäivää
Jokainen ihminen kulkee oman polkunsa varhaiskasvatuksesta kouluun, opinnoista työelämään ja aikuisuuteen. Useammat meistä kohtaavat matkan varrella onnistumisia, epäonnistumisia, kannustusta ja pettymyksiä.
Mutta mitä tapahtuu ihmiselle, jonka tapa oppia, hahmottaa maailmaa tai toimia poikkeaa valtavirrasta? Entä jos hän joutuu vuodesta toiseen tilanteisiin, joissa hänen vahvuuksiaan ei tunnisteta tai hänen toimintaansa tulkitaan väärin?
Väärinymmärrykset voivat kasautua
Lapsi voi olla vilkas, vetäytyvä, impulsiivinen, herkästi kuormittuva tai oppia eri tavalla kuin muut.
Useimmiten aikuiset tekevät parhaansa. Varhaiskasvatuksen ammattilaiset, opettajat ja vanhemmat pyrkivät tukemaan lasta parhaan mukaan. Silti väärinymmärryksiä voi syntyä. Lapsi saattaa kuulla toistuvasti olevansa:
- hajamieleinen
- huolimaton
- laiska
- häiritsevä
- liian herkkä
Vaikka todellisuudessa kyse voi olla aivan toisenlaisesta tavasta oppia käsitellä ympäristöä. Yksittäinen kommentti ei yleensä määritä ihmistä. mutta vuosein aikana toistuvat kokemukset voivat jättää jäljen.
Mitä ihminen alkaa uskoa itsestään?
Ehkä kaikkein tärkein kysymys ei ole se, mitä ympäristö ihmisestä ajattelee. Tärkeämpää voi olla se, mitä ihminen alkaa itse uskoa. Jos lapsi ja nuori saa vuosien ajan viestejä siitä, ettei hän riittävän hyvä, riittävän nopea, tai riittävän osaava, voi hänen minäkuvansa alkaa rakentua niiden varaan. Vaikka todellisuudessa hänellä olisi paljon vahvuuksia, joita kukaan ei ole osannut nähdä.
Työelämässä tarina voi jatkua
Kun nuori astuu ensimmäiseen työpaikkaansa, hän tulee sinne tyhjänä tauluna. Mukana kulkevat aiemmat kokemukset. Jos työelämässä kohdataan jälleen tilanteita, joissa ihminen kokee epäonnistuvansa tai jäävänsä ilman tarvitsemaansa tukea, vanhat kokemukset voivat vahvistua. Silloin kysymys ei ole ehkä pelkästään työstä. Kysymys voi olla vuosien mittaisesta kokemuksen ketjusta.
Näkyykö tämä myöhemmin hyvinvoinnissa?
Mielenterveyden haasteille ei ole yhtä syytä. Niihin vaikuttavat lukuisat tekijät: perimä, elämäntilanne, ihmissuhteet, terveys, taloudellinen tilanne ja monet muut asiat.
Silti on perusteltua kysyä: Voiko vuosien mittainen kokemus väärinymmärretyksi tulemisesta, jatkuvasta epäonnistumisen tunteesta tai omien vahvuuksien jäämisestä tunnistamatta vaikuttaa ihmisen hyvinvointiin myöhemmin?
Tarvitsemme enemmän ymmärrystä, emme syyllisiä
Tämän kirjoituksen tarkoitus ei ole syyttää varhaiskasvatusta, kouluja, vanhempia tai työnantajia. Päinvastoin. Useimmat ihmiset tekevät parhaansa niillä tiedoilla, taidoilla ja resursseilla, joita heillä on käytettävissään. Ehkä tärkeämpi kysymys on: Olemmeko yhteiskuntana oppineet tunnistamaan ihmisten erialisia tapoja oppia, toimia ja osallistua riittävän hyvin? Ja jos emme ole, mitä voisimme tehdä paremmin?
Entä jos katsomme koko elämänkaarta?
Ehkä nuorten pahoinvointia, työkyvyttömyyttä ja työelämästä syrjäytymistä ei pitäisi tarkastella vain tämän päivän ongelmana. Ehkä meidän pitäisi tarkastella koko elämänkaarta. Mitä lapsi kohtasi varhaiskasvatuksessa? Mitä hän koki koulussa? Miten hänet kohdattiin opinnoissa? Millaisen vastaanoton hän sai työelämässä?
Vasta silloin voimme todella ymmärtää, miksi osa ihmisistä uupuu ennen kuine heidän vahvuutensa ehtivät koskaan päästä näkyviin. Ehkä kyse ei ole siitä, etteivät ihmiset mahtuisi yhteiskuntaan. Ehkä kyse on siitä, että yhteiskunta ei ole vielä oppinut hyödyntämään kaikkien ihmisten vahvuuksia.
Lisää kommentti
Kommentit