Luottotietojen menetys voi tuntua kuin toinen tuomio - ei vain taloudellinen, vaan sosiaalinen. Kun merkintä ilmestyy rekisteriin, ovet alkavat sulkeutua: työpaikat, vuokra-asunnot, vakuutukset ja eräänlaiset arjen palvelut voivat käydä vaikeaksi.
Mutta kuka päätti, että yksi virhe tai elämäntilanne tekee ihmisestä epäluotettavan?
Maksuhäiriömerkintä ei ole rikos - mutta se kohtelee kuin sellainen
Suomessa on yli 400000 luottotiedotonta ja määrä kasvaa. Heistä moni on täysin tavallinen ihminen: työntekijä, opiskelija, vanhempi, sairastunut, pienituoloinen, eläkeläinen tai työttömäksi jäänyt.
Luottotiedottoman on hankala saada vakuutusta, vaikka maksukykyä olisikin, vuokra-asuntoa, vaikka on aina maksanut vuokransa. Tietynlaisille aloille on mahdoton työllistyä, vaikka olisi pätevä, luotettava ja motivoitunut. Kyse ei siis ole vain velasta - kyse on asemasta yhteiskunnassa.
"Menetin luottotietoni, mutta en rehellisyyttäni. Silti maailma alkoi kohdella minua kuin olisin muuttunut ihmisarvottomaksi."
Mihin luottotiedottoman riskiarvio perustuu?
Luottotiedoton leimataan usein "riskiksi" - mutta mihin tämä riski perustuu? Kun merkintä syntyy, se tarkoittaa vain, että henkilöllä on ollut maksuvaikeuksia aiemin. Järjestelmä ei kuitenkaan kerro miksi näin tapahtui, onko tilanne korjattu tai mikä on henkilön taloudellinen tai sosiaalinen asema. Useammat ihmiset maksavat kuitenkin laskunsa mitkä liittyvät perusarkeen ja arjen tärkeisiin menoihin. Velkaantuneet ovat usein ihan tavallisia rehellisiä työssäkäyviä ihmisiä.
Silti luottotiedottoman riski määritellään automaattisesti korkeaksi, ja tätä arvoa käyttävät hyväkseen eritysesti työnantajat ja vakuutusyhtiöt.
Työnantajien oletukset: "Taloudellinen vastuu kertoo luotettavuudesta"
Monet työnantajat tarkastavat luottotiedot rekrytointiprosessin yhteydessä - myös tehtäviin, joissa rahaa tai luottamustehtäviä ei käsitellä lainkaan. Perusteluna on usein ajatus, että maksuhäiriömerkintä kertoo ihmisen yleisestä vastuullisuudesta tai luotettavuudesta.
Todellisuudessa tämä on psykologinen oletus, ei todellinen riskiarvio. Tämä ajatusmalli on jäänne menneestä ajasta - ajalta, jolloin velka nähtiin häpeänä ja merkkinä epäonnistumisesta. Luterilainen työmoraali ja sodanjälkeinen ajattelu korostivat, että rehellinen ihminen maksaa velkansa. Mutta nykyisessä taloudessa, jossa työelämä on pirstaleista, kustannukset nousevat ja moni joutuu turvautumaan lainaan selvitäkseen. Tämä ajattelumalli on yksinkertaisesti vanhentunut.
Luottomerkintä kertoo menneestä tilanteesta, mutta työnantaja lukee sen merkiksi tulevasta uhasta
Todellisuudessa ei ole olemassa tutkimusta, joka osottaisi, että luottotiedoton työntekijä olisi epärehellisempi, vähemmän epäluotettava tai alttiimpi väärinkäytöksiin kuin kuka tahansa muu. Kyse on asenteista, olettamuksista ja ennakkoluuloista, ei faktasta.
Vakuutusyhtiöiden oletukset: "Taloudellisesti epävarma on riskiasiakas"
Myös vakuutusyhtiöt arvioivat riskiä luottotietojen perusteella. Kun henkilöllä on maksuhäiriömerkintöjä, hänet luokitellaan usein "korkeamman luokan riskiksi", vaikka mitään näyttöä ei ole siitä että hän jättäisi vakuutusmaksut maksamatta tai väärinkäyttäisi vakuutusta.
Tämä käytäntö kumpuaa ajalta, jolloin luottotietoja pidettiin luotettavimpana keinona arvioida maksukykyä. Mutta nykyään yhä useampi työkykyinen on joutunut ulosottoon tai maksuhäiriöreksiteriin - ei siksi, että olisi ollut välinpitämätön, vaan koska elinkustannukset, sairastuminen, avioerot ja epävarmat työsuhteet ovat tehneet arjesta taloudellisesti hallitsematonta.
Toisinsanoen luottotiedeoton ei ole poikkeus, vaan kasvava osa normaalia yhteiskuntaa.
Vakuutus on riskin jakamista - mutta luottotiedottmalle se muuttuu riskin maksimoimiseksi
Kun vakuutuksia ei myönnetä tai niistä peritään korkeampi hinta, seurauksena on juuri se, mitä pitäisi estää: taloudellinen epävarmuus syvenee, eikä ihminen pääse nousemaan jaloilleen.
Ajatusmallit ovat jääneet kivikaudelle
Sekä työnantajien että vakuutusyhtiöien käsitys luottotiedottomista perustuu pitkälti menneen maailman moraalikoodiin: että maksuhäiriö = epäluotettavuus, ja köyhyys = oma vika
Nämä ajatusmallit eivät enää vastaa todellisuutta. Ne syntyivät aikana, jolloin velka oli harvinaista ja talous vakaampaa. Mutta 2020-luvun Suomessa jokainen voi ajautua velkakierteeseen. - ja yhä useampi myös ajautuu.
Siksi vanhat riskiluokat ovat todellisuudessa irti olevia oletuksia, eivätkä enää toimi luotettavana pohjana päätöksenteolle.
Onko luottotiedottomuuden riski todellinen - vai onko riski siinä, että yhteiskunta arvioi ihmisiä eilisen mittareilla?
Ei tutkimuksia, vain uskomuksia
Kattavaa tutkimusnäyttöä ei ole siitä, että luottotiedoton olisi keskimäärin:
- todennäköisempi jättämään laskunsa maksamatta
- epärehellisempi työntekijä
- tai riskialttiimpi asiakas
Kyse on siis rakenteellisesta asenteesta, ei todennetusta riskistä
Silti tämä asenne ohjaa arkea, työtä, asumista, vakuutuksia ja jopa mahdollisuutta aloitta alusta. Ja samalla se ylläpitää eriarvoisuutta - aivan kuin luottotietojen menetys olisi pysyvä moraalinen tuomio.
Todellinen riski ei ole ihmisessä - se on järjestelmässä
Kun luottotiedoton suljetaan ulos työmarkkinoilta ja palveluista, hänelle ei jää mahdollisuuksia parantaa tilannettaan. Työtä ei saa, vakuutuksia ei myönnetä, eikä arki vakaudu. Se ei vähennä riskiä - se luo sen.
Lisää kommentti
Kommentit