Häpeä seuraa velkaa - ja usein ennen kuin kukaan edes tietää
Ihminen joka on velkaantunut, kantaa usein mukanaan enemmän kuin pelkkiä laskuja. Hän kantaa mukanaan häpeää. Häpeää siitä, että on epäonnistunut raha-asioissa, joutunut ulosottoon tai menettänyt luottotietonsa.
Vaikka taustalla olisi sairaus, työttömyys, ero, pienituloisuus tai mikä tahansa elämän kolhu, häpeä on usein sama. Se syö sisältä, hiljentää ja saa katsomaan lattiaan silloinkin, kun ei pitäisi.
Yhteiskunnan katse tuomitsee helposti
Häpeä ei synnyt tyhjästä. Se syntyy katseista, kommenteista ja asenteista.
Meidän yhteiskuntamme suhtautuu velkaantumiseen yhä niin kuin se olisi moraalinen mittari: jos joku velkaantuu "väärin syin", hän on vastuuttomampi kuin se, jonka velka johtuu hyväksyttävämmästä syystä.
Jos ihminen joutuu vaikeuksiin sairauden, menetyksen, tai työpaikan menetyksen vuoksi häntä usein ymmärretään. Mutta jos velka on syntynyt kulutusluotoista, pikavipeistä tai arjen osamaksuista - silloin sormi osoittaa heti.
Aivan kuin olisi olemassa hyväksyttävä ja paheksuttava tapa ajautua velkakierteeseen. Aivan kuin olisi olemassa "hyvä" velallinen ja "huono" velallinen.
Kukaan ei halua velkaantua
Todellisuudessa kukaan ei halua velkaantua. Ei kukaan herää aamulla ja päätä, että tänään otan pikavipin, tänään pilaan luottotietoni.
Useimmiten kyse on hetkestä, jossa vaihtoehtoja ei enää ole. Kun laskut erääntyvät, auto hajoaa tai jokin muu suurempi yllättävä menoerä yllättää, ihminen tekee sen minkä pystyy - ja joskus se tarkoittaa velkaa.
Arjen todellisuus on usein toisenlainen kuin kuvitellaan
Moni velkaantunut elää edelleen niin, että arjen tärkeimmät laskut maksetaan ensin: vuokra, sähkö, puhelin ja vakuutus. Velkaa maksetaan ulosoton kautta joka kuukausi toisensa jälkeen, vuodesta toiseen, vaikka elämä olisi tiukalla.
Silti heitä pidetään vastuuttomina. Ehkä olisi aika kysyä: miksi? Miksi ymmärrämme toista ja tuomitsemme toisen? Miksi velkaantuminen saa osan ihmisistä näyttämään epäonnistuneilta, vaikka he tekivät kaikkensa selvitäkseen?
Häpeä ei auta ketään
Häpeä ei maksa laskuja, se ei nosta ketään jaloilleen. Se vain syventää kuilua niiden välille, jotka ovat vaikeuksissa, ja niiden, jotka eivät vielä olleet.
Velka ei määrittele ihmisen arvoa. Se on seuraus olosuhteista, ei ihmisen luonteesta. Meidän pitäisi uskaltaa nähdä ihminen velan takana - ei moraaliluokka, ei tuomiota, vaan arkea, joka monelle on liian tuttua.
Velka koskettaa meitä kaikkia
Tuon esiin näitä asioita, koska tämä on todellisuutta monelle suomalaiselle. Velkaantuminen ei ole poikkeus - se on yhä useamman arkea. Ja juuri siksi meidän pitäisi puhua siitä ääneen - ilman tuomiota ja ilman häpeää.
Lisää kommentti
Kommentit