Huomautus:
Tämä kirjoitus kuvaa aikaa ennen nykyisä pikavippilakeja, eritysesti 2010-luvun vuosia. Tuolloin pikavippejä myönnettiin löysemmillä ehdoilla kuin nykyään: lainoja sai nopeasti ilman maksukykytarkistusta, korkotaso oli erittäin korkea ja velkaantuminen saattoi tapahtua pienituloisellekin nopeasti. Nykyinen lainsäädäntö (korkokatto, kulukatto ja velvollisuus arvioida maksukyky) on muuttanut tilannetta merkittävästi.
On myös hyvä huomioida, että suuri osa tämän hetken ulosottovelallisista voi olla velkaantunut juuri tuona 2010-luvun pikavippiaikana. Nämä vanhat velat näkyvät vielä tilastoissa pitkään, vaikka nykyisiä pikavippejä ei enää myönnetä samoilla ehdoilla.
Pikavipit lupasivat nopeaa apua, mutta monelle ne olivat nopea portti velkakierteeseen . Suomessa tuhannet pienituloiset ihmiset ovat voineet joutua tilanteeseen, jossa lainaa on kertynyt useilta yrityksiltä - yhteensä jopa kymmeniä tuhansia euroja. Miten tämä on voinut olla mahdollista ja miksi järjestelmä salli sen.
Usein myös ajatellaan velkaantumisen olevan hyväksyttävämpää kun se johtuu itsestä riippumattomista syistä esim. työttömyydestä tai sairaudesta, kuin se, että ihminen velkaantuu omien valintojen kautta ottamalla pikavipin. Jokaisella on oma tarina velkaantumisestaan, eikä yksikään tarina ole toistaan vähäpätöisempi. Paljon puhutaan myös yksilön vastuusta ja syyttävä sormi osoittaa usein velanottajaa, mutta onko se niin?
Pikavippikierre alkaa pienestä - ja kasvaa huomaamatta
Tätäkö tämä on. Käyn töissä tehden kolmivuorotyötä hoitajana. Laskut on maksettu eräpäivään mennessä, palkka päivän jälkeen käteen jää raahaa pari hassua satasta. Sillä olisi tultava toimeen koko tuleva kuukausi. Kulkea töihin, ruokkia itsensä ja lapsensa, viedä lapsia harrastuksiin, järjestää nuorimmaisen syntymäpäivät. Autokin olisi korjattava. En tiedä mistä karsia, koska kaikki ovat arjen tärkeitä asioita, joita jokainen perhe tarvitsee. En kehdannut pyytää rahaa lainaksi sukulaisilta, sillä sain usein kuulla kritiikkiä: "aina sulla on rahat loppu, etkö osaa käyttää raha ja säästää". He eivät ymmärtäneet, ettei minulla ollut rahaa mistä säästää. Asumis- tai toimeentuloa ei saanut tulojen ylittäessä juuri ja juuri tulorajan. Oma pankki ei lainaa myönnä, vaihtoehtoja ei jää kuin tarttua helposti saatavaan pikalainaan. Laina tuo hetken rauhaa, mutta samalla syventää kuilua. Laina maksetaan seuraavasta palkasta, ajattelin. Mutta sitten tuli uusi lasku - ja uusi laina.
Pienituloinen ei usein velkaannu ylellisyyden tai ahneuden vuoksi, vaan siksi, että rahat eivät yksinkertaisesti riitä arkeen . Moni ottaa pikavipin maksaakseen sähkölaskun, lapsen harrastemenon, tai lääkkeet. Ensimmäinen laina on pieni - 300 euroa ehkä 500e. Mutta kun se pitää maksaa takaisin nopeasti, rahaa ei jää arkeen. Uusi laina paikkaa edellistä. Ja kohta maksetaan lainaa lainalla.
Pikavippiriippuvuus - riippuvuus toivosta
Joka kuukasi sama tunne. Etsin netistä sopivaa pikalainaa, mikä kattaisi edellisen velkani ja rahaa jäisi arjen menoihin. Ehkä tällä kertaa selviän, toivoin ahdistuneena. Mutta pian olin taas alkupisteessä - vain enemmän velkaa niskassa. Ahdistus kasvoi, olo tuntui tukalalta. Elin oravanpyörässä pikavippi riippuvaisena.
Pikavippiriippuvuus ei ole riippuvuutta rahasta, vaan riippuvuutta tunteesta. Kun lainaraha saapuu tilille, ahdistus helpottaa hetkeksi. Mutta pian todellisuus iskee takaisin - ja uuden lainan ottaminen tuntuu taas ainoalta keinolta selvitä ja jatkaa.
Pankit kieltäytyvät, pikavippifirmat houkuttelevat - miksi pienituloinen saa enemmän lainaa kuin pankki antaisi
Olin saanut pikavippejä useilta eri yrityksiltä, yhdistänyt niitä yhä suuremmaksi lainaksi. Havahduin muutaman vuoden jälkeen velkani olevan lähempänä 50000 euroa. Miten tämä oli mahdollista, ihmettelin. Bruttotuloni olivat vain 2700/kk, eihän oma pankkikaan suostunut myöntämään alle 5000e joustoluotta. Omaa tyhmyyttäkö?
Moni ihmettelee, miten on mahdollista, että alle 3000e tuloilla voi velkaantua jopa kymmeniä tuhansia euroja, vaikka oma pankki ei myöntäisi pienintäkään joustolainaa. Pankki kieltäytyy, jos tulot eivät riitä. Pikaluottoyhtiö taas näkee vain sen, ettei sinulla ole maksuhäiriömerkintöjä. Kun eri lainayhtiöt eivät jaa tietoja keskenään, lainoja voi saada useista paikoista samanaikaisesti. Monet yritykset toimivat ulkomailta käsin tai kiertävät sääntöjä esimerkiksi "luottotilien" kautta.
Näin alle 3000 euron tuloilla voi kertyä usean kymmenentuhannen euron velka - täysin laillisesti. Järjestelmä ei yksinkertaisesti näe kokonaiskuvaa. Köyhimmät maksavat kalleinta hintaa. He, joilla on vähiten maksavat eniten korkoja, maksuja ja kuluja.
Velkaantumisen taustalla on rakenteellinen epäoikeudenmukaisuus. Ainoa hyötyjä on pikavippiyritys.
Omavastuu vai yhteisvastuu - miksi velka ei aina ole vain oma vika
"itse otit lainan, itse maksat, se on sinun omaa tyhmyyttäsi". Näin moni sanoo, kun puhe kääntyy velkaantumiseen. Mutta harva pysähtyy miettimään miksi ihminen joutui lainan ottamaankaan alun perinkään.
Miksi puhumme niin paljon omasta vastuusta?
Suomalaisessa kulttuurissa on syvällä ajatus, että hyvä ihminen hoitaa raha-asiansa kunnolla. Velka on perinteisesti nähty moraalisena mittarina - merkkinä joko kunnollisuudesta tai sen puutteesta.
Tämä ajattelutapa on perua luterialisesta työmoraalista sodanjälkeisestä ajasta, jolloin velka oli häpeä. Silloin ei ollut pikavippejä, mutta oli häpeä jäädä naapurin avun varaan. " Jos ei ole varaa, ei pidä ostaa." Kuulostaa järkevältä - mutta entä jos ei ollut varaa edes elää?
Velka ei synny tyhjästä
Velkaantuminen ei tapahdu tyhjiössä. Se syntyy usein elämäntilanteissa, jossa ihminen yrittää selviytyä ei rikastua.
- luottoa saa helpommin kuin apua
- työttömyys voi kohdata jokaisen meistä
- sairaus voi yllättää kenet tahansa
- palkka tulot eivät yksinkertaisesti riitä arjen menoihin
- markkinointi vetoaa ihmisen heikompaan hetkeen
Tällöin pikavippi ei ole impulssi - se on hätähuuto
Omavastuun myytti - todellinen vastuu on jaettua
Kun sanomme, että "velka on oma syy" Me teemme yhden vakavan virheen: me siirrämme vastuun pois rakenteista ja keskitymme yksilöön, joka on heikoilla.
Yksilön vastuu on toki todellinen: jokainen tekee päätöksiä, ja velka on juridinen sopimus. Mutta moraalinen vastuu ei voi olla yksin lainanottajalla, jos laina on myönnetty ilman todellista maksukykyä tai jos markkinointi on suunnattu heikoimmassa asemassa oleville.
"Ei kukaan halua velkakierteeseen. Se ei ole valinta, vaan seuraus".
Yhteisvastuu ei tarkoita, että kenenkään pitäisi maksaa toisen velkoja. Se tarkoittaa, että rakennamme järjestelmän joka estää velkakierteen syntymistä. Mutta yhteiskunnalla on vastuu siitä, että valinnat tehdään reiluissa olosuhteissa.
Jos luotonantaja voi mainostaa "helppoa rahaa" ihmisille, jotka elävät jo miinuksella, vastuu ei voi olla vain velallisella. Se on kuin syyttäisi hukkuneita siitä, ettei heillä ollut rahaa pelastusliiveihin.
Holhousta vai suojaa?
Moni kokee, että rajoitukset, kuten korkokatot tai lainamäärien rajaukset, ovat valtion ylisuojelevuutta. Tämä ajatus kumpuaa halusta puolustaa yksilön vapautta päättä itse - myös tehdä virheitä.
Usein kun puhutaan rajoituksista, joku sanoo: "Suomalaisia holhotaan liikaa. Jokaisen pitää saada päättää itse ja tehdä virheitä". Mutta: taloudellinen vapaus ilman turvaverkkoa on kuin pääsy kasinoon ilman sääntöjä. Kukaan ei estä sinua pelaamasta, mutta talo voittaa aina. Sääntely ei ole holhousta, vaan pelisääntöjen asettamista markkinoille, joissa toisella osapuolella on enemmän tietoa, valtaa ja resursseja kuin lainanottajalla. Sääntely ei poista vapautta - se suojelee siltä, että vapaus ei muutu hyväksikäytöksi.
Inhimillisyys ja ihmisyys
Velka ei ole moraalinen vika. Se on usein merkki siitä, että järjestelmä ei kantanut silloin, kun ihmisen elämä romahti. Siksi tarvitaan empatiaa, ei sormella osoittamista. "vapaus ilman turvaa ei ole vapautta - se on riski, joka kaatuu aina heikoimman niskaan". Yksilö tarvitsee vastuuta selviytyäkseen, mutta yhteiskunta tarvitsee myötätuntoa ollakseen oikeudenmukainen. Velka ei ole aina oma vika- joskus se on seuraus, että apua ei ollut saatavilla silloin kuin sitä tarvittiin. Jos haluamme reilumman yhteiskunnan, meidän on nähtävä velallinen ihmisenä - ei virheenä.
Lisää kommentti
Kommentit