Suomessa keskustelu sosiaaliturvasta kääntyy toistuvasti väärinkäytöksiin. Yksittäinen tapaus nousee otsikoihin, leviää sosiaalisessa mediassa ja vahvistaa mielikuvaa siitä, että etuuksia käytettäisiin laajasti väärin.

(Ulosottolaitoksen tuore tilasto paljastaa kokonaiskuvan)

Me olemme ne , jotka hoitavat vanhukset, siivoavat koulut, ajavat bussit, kuljettavat tavarat, seisovat kaupan kassalla, lastaavat varastot ja huolehtivat lapsista. Me olemme ne, jotka tekevät työn, joilla Suomi pyörii. Me tuotamme bruttokanasantuotteen, maksamme verot, pidämme arjen käynnissä. 

Suomessa on kummallinen ilmiö: kun joku menettää luottotietonsa, keskustelu kääntyy lähes poikkeuksetta yksiön syyllistämiseen.

Kun luottotietojärjestelmä aikoinaan luotiin, sen tarkoitus oli yksinkertainen: suojata pankkeja ja yrityksiä luottotappioilta. Se oli taloudellinen työkalupakki - ei psykologinen, ei moraalinen, ei yhteiskunnallinen arviointikeino.

Työelämässä puhutaan jatkuvasti osaajapulasta, nuorten työkyvyttömyydestä ja mielenterveyden haasteista. Samalla unohdetaan yks tärkeä kysymys: mitä tapahtuu, kun erilainen oppija astuu sisään työpaikan ovesta?

Työelämän alku voi olla nuorelle innostava, mutta myös kuormittava.

"Koulussa sanottiin, että ovet ovat auki. Mutta kun en enää jaksanut avata niitä, ovet suljettiin"

Velka ei tee ihmisestä huonoa - se kertoo usein vain, että elämä on ollut kallista

Kun töissä käyminen ei tarkoita enää toimeentuloa

Häpeä seuraa velkaa - ja usein ennen kuin kukaan edes tietää