Työelämän alku voi olla nuorelle innostava, mutta myös kuormittava.
Kun voimat loppuvat, työnantajan tuki ja pienet eleet voivat ratkaista sen, säilyykö usko työelämään vai katoako se jo alkumetreillä.
Nuoren ensikokemus työelämästä voi määrittää koko tulevaisuuden
Työelämän alku on usein täynnä intoa, jännitystä ja halua onnistua. Ensimmäinen työpaikka on monelle nuorelle enemmän kuin pelkkä työ - se on ensimmäinen askel aikuisuuteen, paikka näyttää, että osaa ja pärjää. Mutta joskus tahti ja vaatimukset voivat käydä liian raskaiksi. Paineet, epävarmuus ja tunne siitä että, pitäisi heti olla täydellinen, voivat viedä voimat. Ja kun nuori uupuu ja joutuu pitkälle sairauslomalle jo uransa alkutaipaleella pettymys itseään kohtaan on usein syvä.
"En kai minä ole huono työntekijä?"
"Uskalletaanko minua enää palkata?"
tällaisessa hetkessä työnantajan suhtautumisella voi olla suuri merkitys - jopa ratkaiseva sen kannalta, pysyykö usko työelämään vai hiipuko se.
Täydellisyyttä vaaditaan liian aikaisin
Moni nuori kokee, että työelämässä pitäisi olla valmis heti: osata, jaksaa, sopeutua ilman virheitä. Myöhästely, univaikeudet tai epävarmuus saatetaan tulkita välinpitämättömyydeksi, vaikka taustalla voi olla jännitystä, unettomuutta tai elämänhallinnan harjoittelua
Työelämässä kuitenkin kasvetaan - ei synnytä valmiiksi. Kun nuorelle annetaan tilaa oppia, kehittyä, myös vastuu ja motivaatio kasvavat. Mutta jos virheet johtavat torumiseen tai epäluottamukseen, voi nuori oppia nopeasti pelkäämään ja vetäytymään.
Työnantajan ymmärrys näkyy teoissa
Yksi lämmin palaute, aito kiinnostava sana voi kantaa pitkälle. Jos esimies tai työnantaja ottaa yhteyttä sairauslomalla olevaan nuoreen ja kysyy, miten voit? Jos voimasi riittävät ja haluat, voit halutessasi osallistua kanssamme työyhteisön yhteiseen virkistyspäivään - se voi tuntua pieneltä asialta, mutta sen merkitys voi olla voimakas.
Tällinen ele kertoo:
Sinä olet meille tärkeä. Sinua halutaan takaisin. Et ole jäänyt yksin.
Se muistuttaa, että työnantaja ei näe työntekijää vain suoritusten kautta, vaan ihmisenä. Juuri tällaiset hetket rakentavat luottamusta ja sitoutumista - ja voivat sytyttää uudelleen sen kipinän, joka uupumuksen keskellä oli sammumassa.
Arjen totuus
Työelämän alku ei saisi olla selviytymisestä. Se saisi olla kasvua, oppimista, rohkaisua. Kun työnantaja uskoo nuoreen silloin, kun tämä itse ei jaksa uskoa itseensä, motivaatio voi sälyä - ja tulevaisuus rakentuu vahvemmalle perustalle.
Arjen kokonaisuus:
Työnantajan pieni ele voi tuntua hetken ohikiitävältä - mutta nuorelle se voi olla viesti, joka kantaa koko elämän mittaisen työuran ajan.
