Päätöksen teko ei tapahdu tyhjiössä.
Lait, sääntely ja yhteiskunnan suunta voivat syntyvät keskusteluissa asiantuntijoiden, viranomaisten, yritysten ja järjestöjen kanssa.
Se on toimivaa demokratiaa. Mutta samaan aikaan jää kysymys, jota harvemmin kysytään ääneen: kuka tuo tavallisen ihmisen arjen tähän keskusteluun?
Kaikki eivät ole samassa asemassa
Monilla toimijoilla on selkeä rooli vaikuttamisessa:
- yrityksillä on resursseja ja asiantutuntijoita
- järjestöillä on edustus ja kanavat
- eri aloilla omat edunvalvojansa
He osallistuvat valmisteluun, antavat lausuntoja ja keskustelevat päättäjien kanssa.
Se on normaalia. Mutta tavallinen ihminen ei yleensä ole mukana näissä pöydissä. Ei siksi, etteikö hän kokemuksensa olisi tärkeä, vaan siksi, ettei hänellä ole siihen samoja keinoja.
Mitä tavallinen ihminen voi nähdä?
Suomessa suuri osa päätöksenteosta on avointa.
Halutessaan voi seurata:
- mitä lakeja valmistellaan
- mitä lausuntoja annetaan
- ketä kuullaan asiantuntijoina
- missä vaiheessa päätökset etenevät
Tieto on olemassa. Mutta se ei aina ole helposti saavutettavaa.
Tiedon ja ymmärrykseen väliin jää kuilu
Vaikka tieto on julkista, se ei tarkoita, että se olisi ymmärrettävää. Asiat esitetään usein:
- juridisella kielellä
- pitkissä asiakirjoissa
- hajallaan eri paikoissa
Tavalliselle ihmiselle kokonaisuus voi näyttäytyä sekavana. Ei siksi, ettei tietoa olisi, vaan siksi, että siihen on vaikea päästä kiinni.
Mitä emme näe
Kaikki vaikuttaminen ei näy julkisesti. Päätöksentekoon vaikuttaa myös:
- tapaamiset
- keskustelut
- verkostot
- suorat yhteydenotot
Näistä ei aina jää selkeää julkista jälkeä. Ja juuri tässä syntyy epävarmuus siitä, mitä kaikkea tapahtuu kulisseissa ja ketkä pääsevät ääneen ennen päätöksä?
Näkyvä ja näkymätön päätöksenteko
Osa päätöksentekoa on avointa. Se voidaan tarkistaa, lukea ja seurata. Mutta samaan aikaan osa vaikuttamisesta tapahtuu ennen sitä - vaiheessa, jossa asiat muotoutuvat.
Kaikki päätökset näkyvät lopulta. Mutta kaikki vaikutus ei näy matkan varrella.
Kun arki jää taustalle
Kun keskustelu keskittyy rakenteisiin, talouteen ja sääntelyyn, yksi näkökulma jää helposti pienemmälle huomiolle:
- miltä päätökset tuntuvat ihmisille arjessa
Se voi näkyä siinä, että järjestelmät tuntuvat monimutkaisilta, päätökset tuntuvat kaukaisilta ja oma ääni ei tunnu kuuluvan.
Kuka on arjen ääni?
Sana "lobbaus" herättää usein mielikuvia vaikuttamisesta. Todellisuudessa kyse on siitä, että joku tuo oman näkökulmansa päätöksentekoon. Mutta silloin herää kysymys: kuka tekee sen tavallisen ihmisen puolesta? Kuka kertoo, miltä asiat tuntuvat käytännössä? Kuka sanoittaa sen, mikä ei näy numeroissa?
Tarvitaanko enemmän arjen näkökulmaa?
Yhteiskunta toimii parhaiten silloin, kun päätöksenteko perustuu monipuoliseen tietoon. Myös siihen, miltä asiat oikeasti näyttävät ja tuntuvat.
Siksi tarvitaan enemmän:
- ymmärrettävää keskustelua
- kokemuksia arjesta
- näkyvyyttä niille, jotka eivät muuten kuulu
Arjen totuus
Arjen totuus ei ole vastakkainasettelua. Se on yritys tuoda näkyväksi se, mikä usein jää taustalle.
Ei syyttääkseen, vaan ymmärtääkseen.
Koetko, että tiedät mitä päätöksenteossa oikeasti tapahtuu? Tuntuuko, että tavallisen ihmisen ääni kuuluu, vai jääkö se taustalle?
Ja tärkeä kysymys: kuka sinun mielestäsi puhuu tavallisen ihmisen puolesta?
Lisää kommentti
Kommentit