Kun töissä käyminen ei tarkoita enää toimeentuloa
Työ on ollut pitkään suomalaisen hyvinvoinnin ja omanarvontunnon perusta. On opetettu, että "kun tekee töitä, pärjää kyllä". Mutta entä kun ei pärjää, vaikka tekee töitä?
Vuonna 2025 yhä useampi suomalainen kuuluu siihen hiljaiseen joukkoon, joka käy töissä, mutta elää köyhyysrajan alapuolella.
He maksavat veronsa, tekevät pitkää päivää, mutta kuun lopussa rahat loppuvat ennen kuin seuraava palkka ehtii tilille. Silloin työstä tulee enemmän selviytymistä kuin turvaa.
Työssäkäyvän köyhyyden todellisuus
Työssä käyvä köyhä ei näytä köyhältä. Hänellä voi olla auto, koti, puhelin ja ehkä lapselle synttärilahjakin. Ulospäin kaikki näyttää olevan kunnossa, mutta todellisuus on aivan toinen.
Usein vuokra tai asuntolaina vie suurimman osa tuloista. Loput menevät ruokaan, laskuihin, polttoaineiseen. Säästöjä ei ole, puskuria ei ole - eikä yhtään ylimääräistä jos jääkaappi hajoaa tai auto ei käynnisty pakkasaamuna.
Jos perheessä on lapsia ja nettotulot jäävät alle 2000 euroa kuukaudessa, voi toimeentulo olla todella tiukalla. Vuokra tai asuntolaina vie helposti puolet tai ylikin tuloista, ja sen lisäksi vakuutukset, sähkö, puhelin, lasten harrastukset sekä auton lainat ja kulut. Säästämisestä ei voi silloin edes haaveilla. Moni jää myös juuri ja juuri niiden tulorajojen yläpuolelle, ettei saa asumistukea tai toimeentulotukea - vaikka todellisuudessa rahat eivät riitä kunnolla elämiseen.
Köyhyys ei siis aina näy ulospäin, mutta tuntuu joka päivä.
Kun työ ei enää palkitse, vaan uuvuttaa
Moni tekee töitä osa-aikaisesti, vuorotöissä tai pätkissä. Toisilla on kokoaikainen työsuhde, mutta palkka ei vain riitä. Hinnat nousevat, vuokrat nousevat, mutta palkat eivät pysy perässä.
Työstä on tullut velvollisuus ilman turvaa, ja monella on tunne siitä, että yrittämisestä huolimatta jää jälkeen, on musertava.
Työssäkäyvä köyhä kantaa usein myös häpeää. Hän ei halua valittaa, koska "onhan sentään työpaikka". Mutta kuinka kauan ihmisen pitää jaksaa jos työ ei kanna?
Arjen selviytyminen ja piilossa oleva köyhyys
Piiloköyhyys on juuri sitä - näkymätöntä. Kukaan ei näe, että palkkapäivänä maksetaan ensin kaikkia laskut, ja loppukuun ruokabudjetti on 20 euroa. Kukaan ei tiedä, että kaupan kassalla mietitään, voiko ostaa kahvia ja maitoa samana päivänä. Ja vielä vähemmän kukaan tietää, miten raskasta on hymyillä ja olla "ihan hyvin", kun sisällä miettii, mitä jättää ensi kuussa maksamatta.
Tämä on monen suomalaisen todellisuutta vuonna 2025. Se ei ole laiskuutta, eikä väärää rahankäyttöä. Se on rakenteellinen ongelma, jota ei haluta nähdä.
Miksi tästä pitää puhua
Koska tämä ei ole enää poikkeus, vaan arkea. Köyhyys ei tarkoita, ettei ihminen yrittäisi - se tarkoittaa, ettei yrittäminen yksin riitä.
Arjen totuus haluaa puhua tästä siksi, että moni elää tämän todellisuuden hiljaa, häpeän ja riittämättömyyden tunteen takana. Mutta totuus on, että häpeän ei kuulu kuulua ihmisarvoon. Jokaisella on oikeus elää, ei vain selvitä.
Työssäkäyvien köyhien ääni kuuluu harvoin, mutta heitä on paljon. On aika puhua siitä, miltä arki oikeasti näyttää - ilman kaunistelua.
Lisää kommentti
Kommentit