Kun luottotietojärjestelmä aikoinaan luotiin, sen tarkoitus oli yksinkertainen: suojata pankkeja ja yrityksiä luottotappioilta. Se oli taloudellinen työkalupakki - ei psykologinen, ei moraalinen, ei yhteiskunnallinen arviointikeino.
Luototiedot kertovat vain yhden asian: "Onko joku velka jäänyt joskus maksamatta?" Siinä kaikki.
Mutta vuosien kuluessa jotakin erikoista tapahtui. Luottotiedoista tuli ihmisen mitta.
Ei vain maksukyvyn. Vaan luotettavuuden, elämäntavan, rehellisyyden ja jopa ihmisarvon mittari. Syistä, jotka eivät liity mitenkään alkuperäiseen tarkoitukseen.
Kun talousmerkinnästä tuli leima, joka seuraa kaikkialle
Nykyään luottotietoja kysytään asioihin, joihin niillä ei pitäisi olla mitään tekemistä:
- työnhaussa (useissa paikoissa)
- vuokra-asuntoon
- vakuutuksiin
- arjen sopimuksiin
- jopa vapaaehtoisiin
Luottotietomerkintä on muuttunut oletukseksi ihmisen luotettavuudesta, vaikka kyse on lähes aina elämäntilanteesta - ei moraalista
Sairastuminen ei ole moraalinen valinta. Työttömyys ei ole luonteen heikkous. Avioero ei tee ihmisestä epäluotettavaa. Konkurssi ei kerro, että ihminen valehtelisi tai varastaisi.
Silti luottotiedoton nähdään helposti riskinä, uhkana tai ongelmana. Kriisi ei kerro, millainen ihminen on tänään.
Luottotiedottomuus ei ole enää poikkeus - vaan kasvava ilmiö
Tällä hetkellä ulosoton asiakkaan on lähes puoli miljoonaa ihmistä, ja ennusteiden mukaan määrä tulee kasvamaan edelleen. Se tarkoittaa, että luottotiedottomuus ei ole enää marginaalinen poikkeus, vaan yhteiskuntamme uusi normaali.
Silti vaadimme yhä.
- moitteettomat luottotiedot asuntoon
- moitteettomat luottotiedot puhelinliittymään
- moitteettomat luottotiedot töihin (useammat työnantajat vaativat puhtaita tietoja)
- moitteettomat luottotiedot vakuutuksiin
- sähköliittymää kilpailuttaessa tai hakiessa
Mutta mihin tämä johtaa, jos yhä suurempi joukko suomalaisia putoaa näiden kriteerien ulkopuolelle?
Ihmiset, joilla on merkintä, ovat edelleen ihmisiä - työntekijöitä, työnhakijoita, vanhempia, veronmaksajia,. Heidänkin on asuttava jossain, käytävä töissä, maksettava sähkö, olla tavoitettavissa, ostettava vakuutus.
Kun puoli miljoonaa ihmistä leimataan yhden rekisterimerkinnän perusteella, ongelma ei ole enää "yksilössä". Silloin ongelma on järjestelmässä.
Luottotiedot eivät kerro sitä, mitä niiden väitetään kertovan
Luottotiedot kertovat vain menneisyydestä.
Ne eivät kerro:
- tämän hetkistä tulotasoa
- onko velat maksettu tai onko velanhoito tasapainossa (esim. ulosoton kautta)
- oliko taustalla sairaus tai työttömyys
- miten ihminen hoitaa laskunsa nyt
- minkälainen maksukyky on nyt
- onko maksukyky parantunut
- onko ihminen rehellinen, tunnollinen tai luotettava
- onko maksuhalu ja motivaatio säilynyt ennallaan
Mutta niitä käytetään niin kuin ne kertoisivat kaiken.
Vuokranantajilla ja palveluntarjoajilla on oikea huoli - mutta luottotiedot eivät ratkaise sitä
Joku voi ajatella:
"Jos joku on joskus jättänyt laskun maksamatta, riski toistuu"
Mutta tutkimukset eivät tue tätä yksinkertaista oletusta. Todellisuudessa vuokrariskit jakautuvat tasaisesti myös puhtailla luottotiedoilla oleviin - koska elämäntilanteet muuttuvat nopeasti. Täydellisillä luottotiedoilla voi silti menettää työnsä. Täydellisillä luottotiedoilla voi silti tulla maksuhäiriö, jos kriisi iskee yllättäen.
Ja toisaalta moni, jolla on merkintä, maksaa vuokransa ja laskunsa ajallaan vuosia.
Vuokrasuhteen aikaiset tarkistukset - mitä tekemistä niillä on alkuperäisen tarkoituksen kanssa ?
Viimevuosina luottotietoja on alettu tarkistaa jopa kesken vuokrasuhteen, jos se on sopimukseen kirjattu.
Mutta mitä luottotietojen kurkkaus kertoo ihmisestä, joka on jo maksanut vuokransa ajallaan kuukausia tai vuosia?
Ei mitään.
Se ei paranna vuokranantajan suojaa. Mutta se lisää epävarmuutta, pelkoa ja häpeää - aivan turhaan.
Kun taloudellinen merkintä muuttuu moraaliseksi tuomioksi
Luottotietojen pitäisi olla taloudellinen tieto, ei sosiaalinen leima.
Silti niillä mitataan:
- luotettavuutta
- elämäntapaa
- rehellisyyttä
- vastuullisuutta
- jopa "hyvää ihmisyyttä"
Vaikka luottotiedot liittyvät vain rahaan, ei ihmis arvoon.
Kun järjestelmä luotiin, ei kukaan ajatellut: "Pitäisikö tämän määrätä, kuka saa kodin tai työn"
Mutta 2020-luvun Suomessa se on arkea.
Miksi kysyn: onko luottotietojen käyttö mennyt liian pitkälle?
Koska:
- Luottotiedot eivät kerro tämän päivän maksukyvystä
- Niitä käytetään asioihin, joihin ne eivät kuulu
- Ne luovat ennakkoluuloja, joita ei pysty perustelemaan
- Ne leimaavat ihmiset, jotka yrittävät korjata tilanteensa
- Ja ennen kaikkea: luottotiedottomuus tulee olemaan yhä yleisempää
Silloin ei ole enää mielekästä rakentaa yhteiskuntaa, joka sulkee suuren joukon ulkopuolelle vain siksi, että elämässä on ollut joskus taloudellinen kriisi.
Luottotiedoton ei ole ongelma. Hän on ihminen.
Ja ihminen on aina enemmän kuin rekisterimerkintä.
Tämä kirjoitus kuvaa omia havaintojani ja näkökulmaani suomalaisesta luottotietojärjestelmästä. Kirjoitus ei ole juridinen tai virallinen asiantuntijalausunto, vaan pohdintaa siitä, miten luottotietoja nyky-yhteiskunnassa käytetään ja miten tämä vaikuttaa ihmisten arkeen.
Lisää kommentti
Kommentit