Suomessa käydään vuodesta toiseen samaa keskustelu: "tuet ovat liian suuria", "elätetään ihmisiä verovaroin", tai "kannustimet ovat väärät".
Mutta harvoin pysähdytään kysymään: mitä nämä väitteet oikeasti tarkoittavat tavallisen suomalaisen arjessa?
On nimittäin yksi fakta, josta puhutaan liian vähän:
Valtaosa tukia nostavista on suomalaisia.
He ovat työssäkäyviä, lapsiperheitä, opiskelijoita, pienipalkkaisten alojen ammattilaisia, sairastuneita, irtisanottuja, yksin eläviä, tai tilapäisesti vaikeassa elämäntilanteessa olevia.
Tuen tarve ei siis ole "poikkeus", vaan se on tämän päivän normaalia arkea Suomessa.
Suomessa ei ole kattavaa, kohtuuhintaista palkkatasoa - siksi tuet paikkaavat järjestelmän aukkoja
Monella sektorilla palkat ovat jääneet jälkeen vuosikausia, vaikka elämisen kustannukset ovat nousseet jyrkästi.
Aloja, joissa nettopalkat ovat jääneet usein 1600-1900 euron välille:
- hoiva-avustajat
- lähihoitajat
- lastenhoitajat ja koulunkäynninohjaajat
- siivousala
- kaupan ala
- ravintola-ala
- logistiikka- ja varastoala
Kun näistä tuloista vähennetään vuokra, sähkö, työmatkat ja pakolliset menot, ei monelle jää kuukaudessa juuri mitään, joskus ei mitään.
Siksi satojen tuhansien suomalaisten toimeentulo rakentuu palkkatulojen ja erilaisten tukien yhdistelmästä. Vuonna 2024 esimerkiksi yli 380 000 ruokakuntaa sai yleistä asumistukea ja yli
330 000 henkilöä sai työttömyysetuutta. Osa heistä sai samanaikaisesti myös toimeentulotukea, koska palkat tai etuudet eivät riittäneet kattamaan välttämättömiä menoja.
Kyse ei ole yksittäisistä poikkeuksista, vaan laajasta rakenteellisesta ilmiöstä, joka koskettaa tavallisia suomalaisia työntekijöitä, perheitä, opiskelijoita ja pienituloisia. He eivät ole "laiskoja", tai "väärin toimineita", vaan ihmisiä, joiden arki ei yksinkertaisesti mahdu suomalaisten palkkatason raameihin.
Työttömyysluvut kertovat karua kieltä työn saatavuudesta
On helppo sanoa: "miksi et mene töihin"?
Mutta yhtä helppoa ei ole vastata:
- onko sillä paikkakunnalla töitä?
- onko ihmisellä työkykyä
- onko ala muuttunut niin, ettei henkilö enää pärjää (vaatimukset, kuormitus, työtahti)
- onko koulutus ajan tasalla
Työttömyys ei ole vain henkilökohtainen valinta - se on seuraus myös:
- matalasta palkkakehityksestä
- alueellisista eroista
- mielenterveysongelmien kasvusta
- automaatiosta
- määräaikaisten ja osa-aikaisten lisääntymisestä
Tämä kaikki heijastuu suoraan tukien tarpeeseen.
Tukien suuruus ei ole ongelma - Suomen palkkataso ja rakenteet ovat
Kun sanotaan, että "tuet ovat liian isot", unohdetaan todellinen kysymys:
- Vai onko palkat liian pienet?
- Vai onko asuminen liian kallista?
- Vai onko työelämä niin kuormittavaa, että moni putoaa kyydistä
Tuen tarve kasvaa silloin, kuin:
- palkka ei riitä elämiseen
- työkyky heikkenee
- mielenterveysongelmat kasvavat
- vuokrat nousevat nopeammin kuin palkat
- palvelut pirstaloituvat
- alueelliset erot kasvavat
Kyse ei siis ole moraalista, vaan rakenteiden toimimattomuudesta.
Suuri osa tuensaajista on työssäkäyviä suomalaisia
Toistuva myytti on, että "tukia nostavat ne, jotka eivät halua tehdä töitä".
Todellisuus on aivan toinen:
Toimeentulotuen saajista arvioilta 20-25% on työssäkäyviä.
Asumistukea saa suuri määrä kokoaikatyössä oleva matalapalkka-aloilla.
Eli kyse ei ole halusta, vaan matematiikasta. Työ ei yksinkertaisesti tuo toimeentuloa.
Rakenteet ovat vinossa - mutta katse kohdistuu heikoimpiin
On hämmentävää, että Suomessa:
- asumisen hinta voi nousta rajattomasti
- palkkojen korotukset junnaavat
- lainoja mainostetaan aggressiivisesti
- velkaantumisen mekanismit ovat vuosikymmenten aikana helpottuneet
- mutta keskustelu keskittyy tuen tuensaajaan
Kysymys kuuluu:
Miksi syyttävä katse kohdistetaan siihen, joka yrittää selvitä - eikä siihen järjestelmään, joka on ajanut ihmiset tähän tilanteeseen?
Tukien varassa eläminen ei ole valinta - se on seuraus
Useammat ihmiset toivovat:
- työtä
- terveyttä
- arjen vakautta
- mahdollisuutta elää ilman tukia
Mutta kaikilla ei ole samoja edellytyksiä. Tämä ei tee heistä laiskoja, moraalittomia tai vähempiosaisia.
Se tekee heistä suomalaisia, jotka tarvitsevat tukea silloin kun elämä ei mene suoraviivaisesti.
Tuen tarve kuuluu hyvinvointivaltion ideaan - ei pelkona, vaan turvana.
Tämä on keskustelu, joka Suomessa on pakko käydä
Mutta ennen kuin voidaan puhua "tukien suuruudesta", on puhuttava:
- palkoista
- työmarkkinoista
- alueellisista eroista
- vuokrahintojen kohtuuttomuudesta
- työelämän koventuneista ehdoista
- siitä, millaista elämää me haluamme suomalaisille
Vasta kun nämä rakenteelliset ongelmat tunnistetaan, voidaan aidosti arvioida:
kuka oikeasti elää "yhteiskunnan tuilla" - ja miksi.
Tukien vastuulla ei ole Suomen talouden ongelmat - rakenteiden vastuulla on
Tukien vähentäminen ei paranna palkkatasoa, työllisyyttä tai mielenterveyttä.
Mutta paremmat palkat, kohtuulliset asumiskustannukset ja toimiva sosiaaliturva voivat estää sen, että yhä useampi suomalainen ei tipu kyydistä
Suomen tulevaisuus tehdään täällä arjessa - ei poliittisissa heitoissa.
Lisää kommentti
Kommentit