Kun velkaantuminen maksaa yhteiskunnalle - ja hyöty kasautuu harvoille

Puheenvuoro

Suomessa velkaantumisesta puhutaan usein yksilön moraalin kautta. Kun ihminen ajautuu ulosottoon, keskustelu typistyy helposti lauseeseen "oma valinta - kanna seuraukset". Harvemmin kysytään, mitä velkaantuminen ja pitkäaikainen ulosoton asiakkuus maksavat koko yhteiskunnalle - ja kuka siitä todellisuudessa hyötyy.

Tämä kirjoitus ei puolusta maksamattomuutta eikä siirrä vastuuta pois yksilöltä. Sen sijaan se kysyy, onko nykyinen järjestelmä rakennettu ratkaisemaan velkaongelmia vai ylläpitämään niitä.

Velkaantuminen ei ole marginaali-ilmiö

Ulosoton asiakkaita on Suomessa vuosittain non 500 000 - 600 000. Kyse ei ole pienestä poikkeusjoukosta, vaan suuresta osasta työikäistä väestöä.

Merkittävä havainto on tämä: noin 70% ulosmittauksista kohdistuu velallisien toistuviin tuloihin - palkkaan, eläkkeeseen tai elinkeinotuloon. Toisin sanoen suuri osa ulosotossa olevista on tavallisia työssäkäyviä tai eläkkeellä olevia ihmisä.

Tämä ei sovi yhteen yleisen mielikuvan kanssa, jossa luottotiedoton nähdään holtittomana tai vastuuttomana. Todellisuus on monimutkaisempi.

Ulosotto ei ole liiketoimintaa

Ulosottolaitos ei ole yritys eikä se tavoittele voittoa. Se on viranomainen, jonka tehtävä on panna täytäntöön tuomioistuimen päätöksiä.

Ulosoton kautta perityt rahat eivät jää ulosottolaitokselle, vaan ne tilitetään velkojille:

• pankeille
• pikalaina- ja kulutusluottoyhtiöille
• perintätoimistoille
• muille velan haltijoille

Ulosottolaitos toimii pääosin verovaroin, ja kokonaisuutena se on usein tappiollinen. Yhteiskunta siis maksaa järjestelmän ylläpidosta, mutta taloudellinen hyöty ohjautuu muualle.

Miksi velka ei aina lyhene, vaikka maksaa?

Moni hämmästyy kuullessaan, että ulosotossa ihminen voi maksaa velkaa vuosia - ja silti velan kokonaismäärä kasvaa.

Tämä johtuu maksujärjestyksestä, joka on määritelty laissa:

1. ensin maksetaan viivästyskorot
2. sitten perintä- ja oikeudenkäyntikulut
3. vasta viimeiseksi pääoma

Jos velka on korkeakorkoinen ja kulut suuret, velka voi kasvaa nopeammin kuin sitä ehditään lyhentää. Tällöin ulosotto ei toimi velanratkaisuna, vaan pitkäkestoisena tilana, joka voi kestää 10-15 vuotta.

Kun työnteko ei enää kannata

Yksi vakavimmista seurauksista on kannustinloukku. Käytännössä osa ihmisistä huomaa, että:

• työttömänä käteen jää enemmän rahaa kuin töissä
• lisätuloista suuri osa menee ulosottoon

Tämä ei ole yksilön moraalinen epäonnistuminen, vaan rakenteellinen ongelma. Järjestelmä ei ohjaa velallista takaisin normaaliin talouteen, vaan voi päinvastoin lukita hänet siihen.

Luottotiedoton = epäluotettava?

Ulosoton ja maksuhäiriömerkinnän seuraukset eivät rajoitu rahaan. Luottotiedottomuus sulkee ovia

• vuokraa-asuntoihin
• vakuutuksiin
• liittymiin
• ja yhä useampaan työpaikkaan

Samalla velalliseen liitetään sosiaalinen leima: epäluotettava. Tätä leimaa pidetään yllä, vaikka velkaantumisen taustalla olisi sairaus, työttömyys, ero yrittäjyyden epäonnistuminen tai muu elämäntilanne.

Harvemmin kysytään, miksi korkeakorkoisia lainoja ylipäätään myönnetään ihmisille, joiden maksukyky on jo etukäteen heikko.

Paljonko tämä maksaa yhteiskunnalle?

Tarkkaa kokonaislukua ei ole, mutta eri tutkimusten ja viranomaistietojen perusteella voidaan arvioida suuruusluokkaa:

• Ulosottolaitoksen toiminta: noin 170-200 miljoonaa euroa vuodessa
• Menetetty työpanos ja verotulot: arviolta 0,5-1,0 miljardia euroa vuodessa
• Sosiaali- ja terveydenhuollon kustannukset: arviolta 300-600 miljoonaa euroa vuodessa

Yhteensä puhutaan vähintään yli miljardista eurosta vuodessa.

Tämä on yhteiskunnan maksama lasku - samalla kun velan korkoihin ja kuluihin perustuva liiketoiminta tuottaa tuloa yksityisille toimijoille.

Kuka hyötyy - ja kuka maksaa?

Hyötyjä ei ole:

• velallinen
• ulosottolaitos
• yhteiskunta kokonaisuutena

Taloudellinen hyöty kasautuu pääosin:

• lainanantajille
• perintätoimistoille
• velkasaatavia ostaville tahoille

Kustannukset jakautuvat kaikille muille.

Lopuksi: kysymys, jota emme voi ohittaa

Jos järjestelmä tuottaa vuosittain satojatuhansia velallisia, lukitsee osan heistä vuosikymmeniksi ulosottoon ja maksaa yhteiskunnalle miljardeja - onko rehellistä jatkaa keskustelua "oma vika" -retoriikalla?

Vai pitäisikö meidän viimein kysyä, palveleeko nykyinen järjestelmä velan ratkaisemista vai sen ylläpitämistä?

Asiat ovat usein monimutkaisempia kuin otsikot kertovat. Siksi niistä on syytä puhua avoimesti.

Anni R, Arjen totuus

Lähdepohja:

Kirjoitus perustuu Ulosottolaitoksen vuosiraporttiin ja tilastoihin, THL:n tutkimuksiin velkaantumisen terveysvaikutuksista sekä taloustutkimuksiin ulosoton vaikutuksista työntekoon ja kannustinloukkuihin. Euromääräiset arviot ovat suuntaa-antavia, jotka perustuvat useiden lähteiden yhdistämiseen. Tarkkaa kokonaiskustannusta ei ole virallisesti laskettu.