Entä jos nuori ei olekaan laiska?

Laiskaksi tai saamattomaksi leimattu nuori on usein paljon muutakin kuin se, miltä hän ulospäin näyttää. 

Joskus näemme vain sotukuisen huoneen, avaamattomat laskut, kesken jääneet opinnot, työnhaun, joka ei etene, tai nuoren, joka valvoo yömyöhään tietokoneella ja nukkuu päivisin. 

Mutta emme näe kaikkea sitä, mitä pinnan alla voi tapahtua. 

On helppoa ajatella, ettei nuori välitä. Että hän ei vain yritä tarpeeksi. Että hänen pitäisi ottaa itseään niskasta kiinni. Mutta entä jos todellisuus onkin paljon monimutkaisempi?

Ehkä tärkein kysymys ei olekaan:

"Miksi hän ei tee?"

Vaan: 

"Mikä tekee tekemisestä hänelle niin vaikeaa?"

Kun ulospäin näkyy vain lopputulos

"Hän nukkuu päivät ja pelaa yöt"

"Ei hän hae töitä"

"Laskut jäävät avaamatta"

"Ei ota itseään niskasta kiinni"

Tällaisia lauseita kuulee joskus nuorista puhuttaessa. 

Mutta entä jos pysähdymme hetkeksi?

Entä jos kysyisimme, mitä käyttäytymisen taustalla tapahtuu, ennen kuin annamme sille nimen?

Aikuisuus ei ala yhdessä yössä

Täytettyään 18 vuotta nuori muuttuu lain silmissä aikuiseksi. Samalla hänen odotetaan huolehtivan asumisesta, raha-asioista, laskuista, työnhausta, opiskelusta, viranomaisasioista, vuorokausirytmistä ja kodin ylläpidosta.

Mutta muuttuko ihmisen kyky hallita kaikkea tätä yhdessä yössä?

Harva meistä oppii yhdessä syntymäpäivässä kaiken sen, mitä aikuisuus vaatii.

Todellisuudessa aikuiseksi kasvaminen on pitkä prosessi. Toiset tarvitsevat siihen enemmän aikaa ja enemmän tukea kuin toiset. Se ei tee ihmisestä huonompaa, laiskempaa tai vähemmän arvokasta.

Silti osa nuorista jää hyvin yksin juuri siinä vaiheessa, kun elämän vaatimukset kasvavat nopeasti.

Kun arki tuntuu liian raskaalta

Ulkopuolelta katsottuna voi näyttää siltä, ettei nuori välitä. 

Todellisuudessa hän saattaa haluta pärjätä enemmän kuin mitään muuta. Hän saattaa haluta siitin kodin, työpaikan, opiskelupaikan ja tavallisen arjen. Mutta jokin tuntuu psyäyttävän.

Työhakemus jää kirjoittamatta. Laskukuori odottaa pöydällä päivästä toiseen. Roskapussi jää eteiseen. Pyykit kasaantuvat. Suihkuun meneminen voi tuntua ylivoimaiselta. 

Pelaaminen tai puhelin vie mukanaan, koska niiden äärellä saa hetkeksi levätä kaikesta siitä, mikä tuntuu liian raskaalta kohdata. 

Kyse ei aina ole motivaation puutteesta. Joskus kyse on siitä, että arjen hallinta kuormittaa enemmän kuin ulospäin näkyy.

Käyttäytymisellä voi olla monta selitystä

Taustalla voi olla monia syitä. Pitkittynyt kuormitus. Mielenterveyden haasteet. Neurokehitykselliset piirteet, kuten toiminnanohjauksen vaikeudet. Epäonnistumisen pelko. Yksinäisyys. Tai yksinkertaisesti se, ettei nuori tiedä, mistä aloittaa.

Kaikilla syy ei ole sama. Siksi yhtä ainoaa syytä ei ole.

Vanhempien syyllistäminen ei auta

Samalla tavalla myöskään vanhempia ei pitäisi syyttää automaattisesti.

Moni vanhempi kantaa tilanteesta  suurta huolta ja syyllisyyttä. On helpompaa ajatella, että jos nuoren arki ei suju, taustalla täytyy olla epäonnistunut kasvatus.

Todellisuus on kuitenkin usein paljon monimutkaisempi.

Nuoren kyky selviytyä arjen vaatimuksista rakentuu monen tekijän varaan. Siihen voivat vaikuttaa esimerkiksi kuormitus, mielenterveys, neurokehitykselliset piirteet, elämäntilanne, aiemmat kokemukset sekä se, millaista tukea nuori saa juuri siinä elämänvaiheessa.

Jokainen tarvitsee joskus rinnalla kulkijan

Joskus siitä huolimatta nuori tarvitsee vielä aikuisena rinnalleen ihmisen, jotka auttaa pilkkomaan arkea pienempiin osiin. Ei tekemään asioita hänen puolestaan. Vaan kulkemaan hetken rinnalle. 

Moni nuori ei tarvitse ensimmäiseksi neuvoja. Moni voi tarvita kokemuksen siitä, ettei häntä pidetä epäonnistuneena. Että joku uskoo hänen haluavan pärjätä. 

Että joku kysyy: 

"Mikä tässä on sinulle kaikkein vaikeinta?"

Sen sijaan, että kysyisi:

"Miksi et saanut tätä tehtyä?"

Pienistä askelista rakentuu muutos

Joskus jo yksi pieni onnistumine voi käynnistää muutoksen. 

Yksi avattu kirjekuori. Yksi soitettu puhelu. Yksi lähetetty työhakemus. Yksi siivottu pöytä. Yksi onnistunut aamu. 

Arki rakentuu harvoin yhdestä suuresta päätöksestä. Useimmiten se rakentuu pienistä askelistä.

Ennen kuin leimaamme

Ehkä jokainen nuori, joka näyttää ulospäin laiskalta tai saamattomalta, ei olekaan sitä. 

Ehkä osa heistä on uupuneita. 

Ehkä osa on kuormittuneita,

Ehkä osa ei ole koskaan saanut oppia juuri niitä taitoja tai keinoja, joita heidän olisi tarvinnut harjoitella, 

Ja ehkä osa on vain jäänyt yksin. Emme voi tietää jokaisen tarinaa. mutta voimme valita, katsommeko vain käyttäytymistä, vai yritämmekö ymmärtää myös sen taakse.

Ehkä joskus tärkein kysymys ei ole: "Mikä sinussa on vikana?", Vaan: "Mitä sinulle kuuluu, ja miten voisin auttaa?"

Joskus suurin muutos alkaa siitä, että joku pysähtyy kuuntelemaan ennen kuin tekee johtopäätöksiä.

- Arjen Totuus